Siirry pääsisältöön

Itseä parempien seurassa Leedsissä






















Hius- ja kauneudenhoitolan työturvallisuutta edistävän projektin "First Things First" (FTF) käynnistyminen oli tämän blogin alkusysäys. Viime kuussa projekti sysäsi minut  ja muut partnerit Leedsiin, ja voi, kun me oltiin siellä niiin turvallisia, niin turvallisia!

Mutta ensin lupaamani takkipäivitys! Tässä se on, kevään tuonut poninvärinen takkini. Vaatetusalalla oleva ystävä sanoi, että värin puolesta sen neitsytmatka kuuluikin tehdä  Britteihin, missä vaalea violetti on perinteisesti suosittu. Erikoinen väri ilahduttaa ja herättää huomiota. Kerran, kun olin asioilla tässä takissa, tuttu kuusivuotias kysyi että miksi olen lähtenyt kotoa kylpytakissa. (Tämä takki toimii!)















FTF:ssä on yhteensä seitsemän partneria, mukaan lukien oma yritykseni Pikku Reata. Olenkin kovassa seurassa! Minua on yksi ja...Leeds City Collegessa on noin 26000 opiskelijaa ja henkilökuntaakin noin 2300. (On tullut sitten noudatettu sitä työssä kehittymisen ohjetta, että hakeudu aina itseäsi parempien seuraan.) Edupoli Porvoosta koordinoi hanketta.

LCC järjesti meille hanketoimijoille vuorollaan tapahtuman, jonka tarkka nimitys  Learning, Teaching And Training -activity (LTT). Projektissa järjestetään vastaavia tapaamisia  yhteensä viisi, ja jokaisella partnerimaalla on oma työturvallisuusteemansa. LCC:n kokouksen aihe oli allergiat ja ihosairaudet. LCC oli järjestänyt meille mm. asiantuntijaluentoja turvallisuusjohtamisesta sekä ihon hoitamisesta lääketieteellistä näkökulmasta.

Olen päässyt työssäni vierailemaan monen eurooppalaisen maan ammatillisessa oppilaitoksessa. Kaikissa oppii jotain. Usein oppi on, että muistaa miten hyvin asiat kotimaisessa ammatillisessa koulutuksessa, kuitenkin, ovat. LCC, jossa olen käynyt ennekin, on tietissä asioissa raikas poikkeus. Siellä on turvallisuusasioissa jotain mitä meillä ei ole. On tosi mukavaa olla ihailevasti ja terveellisesti kateellinen siitä mitä toisilla on! Siitä tulee halu kehittää edelleen omaa työtä. Se on sitä mitä saa kun on itseään parempien seurassa, eikö niin?



LCC:n työluokissa ei syödä eikä juoda muuta kuin
pullotettua vettä. 
Tykkään kovasti Leeds City Collegen työturvallisuusviestinnästä. Työluokissa oli kyltit, joissa muistutettiin, ettei syöminen työtilassa ole sallittua ja että juoda saa vain pullovettä. Miksikö? Koska kampaamon ilmatilassa on aina kemikaaleja jotka ruokaan ja juomaan mennessään joutuvat elimistöön.

Leeds City Collegen kokoisessa oppilaitoksessa tarvitaan kylttejä tietysti senkin vuoksi, että opiskelijoita on niin tajuttoman paljon ja kylteillä varmistetaan tiedokulkua ja yhteisiä pelisääntöjä.  Yhteiset säännöt eivät toki edellytä isoja työntekijämääriä: ei vaadi kuin yhden oppilaitokseen tutustujan tai työssäoppijan, ja jo käy nopeasti niin ettei turvallisuussäännöt ole selvät.



LCC:n hius- ja kauneudenhoitoalan tiloissa oli myös ohjeita huolta aiheuttaviin aiheisiin puuttumisesta. Kun turvallisuusaiheet ovat esillä, tulee tunne, että ne ovat läsnä käytännön työssä.

En tunne englantilaisen ammatillisen koulutuksen järjestelmää kovin hyvin, mutta kokemukseni mukaan sille on tyypillistä ohjeet, lomakkeet, listat ja kupongit. Ne lienevät osa suomalaiseen tapaan nähden, minun mielestäni, vahvasti valvottua ja kontrolloitua koulutusta. Kuulimme LCC:ssä, kuinka ammatillisen koulutuksen laatua valvovat  tahot edellyttävät yllätyksenä tulevilla tarkastuskäynneillään vahvaa näyttöä turvallisuuden ylläpidosta. LCC.ssä tarkastuskäynti oli ollut vierailumme alla (erittäin hyvät arvosanat).

Joidenkin mielestä se, ettei kampaamossa ole sopivaa juoda tai syödä, on turhaa pilkunviilausta. Jos on sitä mieltä, niin kannattaa miettiä, että tunnistaako ja näkeekö todella ne nenän alla "under your nose" olevat vaaranaiheuttajat. Tiedätkö, että työympäristösi ilmassa on haitallisia kemikaaleja ja tiedätkö, että ne voivat joutua elimistöösi? Pidätkö tärkeänä suojata itseäsi tuolta vaaralta?

Edupolin opettajat Emmi ja Marjo nauttivat (turvalliset) kahvit
luentojen välissä.Kuva:Mirva Muona

















Minä olen olen hyväksynyt tiedon ilmassa olevista vaaroista erityisesti siitä asti, kun tein työtä astmaatikkoystävän kanssa. Työtila oli iso, lähes kahdenkymmenen kampaajan sali. Hiusvärien sekoitustila oli tilan toisessa päässä. Työkaveri kertoi usein, että hän tietää sekunnilleen, milloin joku avaa vaalennusainepurkin toisessa päässä luokkaa. Hienojakoinen pöly leviää hetkessä koko ilmatilaan, herkistynyt työkaveri tunsi sen. Me muut luulimme, ettei ilmassa ole mitään. Tietenkin siellä oli ja me hengitimme sitä samaa ilma. Siis: jos aineita on ilmatilassa, ne ovat myös ruoassa ja juomissa.  Siksi kyltti.



Turvallisuuskylttien lisäksi myös Leeds City Collegeen rakenteilla olevista hoitohuoneista voisi olla kateellinen :) Huikeat.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaaratekijä 1: Kaikki (spoiler alert)

(Varoitus: juonipaljastus ensimmäisessä kappaleessa.) Toiset ihmiset viitsivät lukea enemmän kuin yhden kappaleen, ja toiset taas eivät viitsi. Minusta olisi mukavaa että molemmat porukat saisivat saman tiedon, ja siksi ajattelin, että kerron kaiken olennaisen tästä tekstistä heti ensimmäisessä kappaleessa.  Se tulee nyt: minusta hius- ja kauneudenhoitoalan työturvallisuustilanteessa on pielessä jokseenkin kaikki, mikä nyt vaan voi pielessä olla. Eikä pelkästään työntekijän oman terveyden kannalta vaan joskus myös palvelun käyttäjänkin kannalta. No niin, siinä se oli, tämän jutun koukku. Jos kuulut ryhmään, joka ei ole lukutyyppiä, niin tosiaan tiedoksi, että draaman kaari oli tässä ja  nyt on sopiva aika vaihtaa sivua (kiitos kuitenkin!). Lukutoukkien kanssa jatketaan siis juttua (hyvä me!) ja käsitellään kaikenpielessäoloa, joka on minusta vain aavistuksen provosoivasti sanottu. Valitsin tämän viikon aiheeksi yleisen kaikenpielessäolon, koska viime aikoina on ollut Pari Keissiä

Käyttöohjeesta suurennuslasilla

Viimeksi kerroin voineeni pahoin kuultuani että lapselle oli aiheutettu vaaraa hiusvärituotteen käyttöohjeen vastaisella "ammattitoiminnalla". Sen jälkeen tohdin muistuttaa ammattilaisia käyttöohjeiden noudattamisesta.  Hymyilin itselleni julkaistuni jutun. "No niin, nyt on sitten oikein julkisesti yritetty hankkia se Kukkahattutädin titteli". (Kukkahattutäti on henkilö, joka neuvoo ammattilaisia tietämättä miten oikeita töitä tehdään. Siis vähän ei-toivottu henkilö.) Kukaan ei kuitenkaan ole, ainakaan minun korviini asti, ihmetellyt blogiaiheen valintaa. Olen saanut siitä itse asiassa sangen kannustavaa palautetta ja yli 600 (!) lukukertaa (Kiitos!). Siksi onkin pöllöä, että ajattelin ITSE että Kukkahattutäteilen. Oikeasti vähän kuitenkin hätkähdin ajatustani. Päättelin, että sen täytyy johtua siitä, että olen opiskellut, tehnyt työtä ja elänyt elämääni hiusalan kulttuurissa ja olen tietysti omaksunut sen tapoja. Tunnen hyvin hiusalan "yleistietona"