Siirry pääsisältöön

Käyttöohjeesta suurennuslasilla


Viimeksi kerroin voineeni pahoin kuultuani että lapselle oli aiheutettu vaaraa hiusvärituotteen käyttöohjeen vastaisella "ammattitoiminnalla". Sen jälkeen tohdin muistuttaa ammattilaisia käyttöohjeiden noudattamisesta.  Hymyilin itselleni julkaistuni jutun. "No niin, nyt on sitten oikein julkisesti yritetty hankkia se Kukkahattutädin titteli". (Kukkahattutäti on henkilö, joka neuvoo ammattilaisia tietämättä miten oikeita töitä tehdään. Siis vähän ei-toivottu henkilö.)

Kukaan ei kuitenkaan ole, ainakaan minun korviini asti, ihmetellyt blogiaiheen valintaa. Olen saanut siitä itse asiassa sangen kannustavaa palautetta ja yli 600 (!) lukukertaa (Kiitos!). Siksi onkin pöllöä, että ajattelin ITSE että Kukkahattutäteilen.

Oikeasti vähän kuitenkin hätkähdin ajatustani. Päättelin, että sen täytyy johtua siitä, että olen opiskellut, tehnyt työtä ja elänyt elämääni hiusalan kulttuurissa ja olen tietysti omaksunut sen tapoja. Tunnen hyvin hiusalan "yleistietona" sen, että "Ammattituotteiden käyttöohjeita saa rikkoa jos tietää miten rikkoo".  Käsi ylös ketkä tunnistavat tämän lain!

Tuota laitonta "lakia" pitävät hiusalan kulttuurissa yllä monet tekijät. Yksi ilmiö on esimerkiksi se, että hiusalalla tuotetaan perinteisesti asiakkaille, ja määrätään opetettavaksi, palveluja, joita on jokseenkin mahdotonta tai hankalaa tuottaa ilman käyttöohjeiden rikkomista. Case parran värjääminen kuvaa ongelmavyyhteä hyvin.

Parran värjääminen on palvelu, jota tuotetaan jonkin verran hiusalalla. Yhä nousussa oleva parturointitrendi pitänee palvelun kiinnostavuutta yllä. Parran värjääminen on palvelu, joka määrätään opetettavaksi Hius- ja kauneudenhoitoalan perustutkinnon perusteessa, tarkemmin sanottuna tutkinnonosassa Värjäyspalvelut.

Erityisesti parran värjäämiseen tarkoitettuja tuotteita ei ole juuri ollut olemassa, vaan palvelua tuotetaan  hiusväreillä.  Ne toimivat parrassakin, mutta ongelma  on niiden käyttöohje. Niistä käy useimmiten ilmi, ettei tuotetta ole tarkoitettu käytettäväksi muualla kuin hiuksissa.

Tästä aiheutuu seuraavia ongelmia: Jos opettaja ei riko käyttöohjetta, hän ei saa järjestettyä oppimistilaisuutta opiskelijalle. Siitä seuraa se, että ettei opiskelija voi suorittaa tutkinnonosaa eikä saavuta siltä osin työelämässä edellytettyä osaamista.

Jos taas opettaja ei opeta parranvärjäämistä Värjäyspalvelujen tutkinnonosassa, hän rikkoo perustutkinnon perustetta eikä tee työtään oikein. Kun asiasta on pyydettyä lausuntoa, siinä sanotaan että käyttöohjetta voi tulkita (!) niin, että partaa voi värjätä. Mmmm.

Ja vielä: kun ammattilainen värjää asiakkaan parran, hän joutuu tuottamaan asiakkaalle käyttöohjeen vastaisen palvelun. Kiellettyä. Mitä vastataan, kun kuluttaja kysyy parranvärjäämisen turvallisuudesta? Että kiellettyä ohjeessa, mutta sopivaa muuten? Onko työntekijä velvollinen suorittamaan käyttöohjeen vastaisen palvelun jos työnantaja määrää? Ei. Aikamoinen soppa, eikö vaan? Menin itsekin jo solmuun.

Parranvärjäys on vain eräs esimerkki ristiriitaisista ja määräyksistä jotka voivat ylläpitää  omien lakien muodostumista ja välinpitämättämyyttä  määräyksiä kohtaan, mikä on aina huono juttu.

Ammatikseen partaa värjäävän kannalta tilanne on onneksi teknisesti ottaen selvä: käyttöohjeen noudattamisessa pätee Suomen, eikä viidakon, laki. Jos värjäät työssäsi partaa, niin varmista käyttöohjeesta, että käyttämäsi tuote on tarkoitettu käytettäväksi siihen tarkoitukseen. Jos ei ole, hanki parran värjäämiseen uusi tuote. Markkinoi asiakkaallesi parran värjäämiseen turvallisia tuotteita. Jos olet toisen palveluksessa, ilmoita huomaamastasi epäkohdasta työnantajalle.  Pyydä hiusvärin valmistajaa muuttamaan käyttöohjetta niin, että voisit jatkossa palata käyttämään heidän tuotettaan myös parran värjäämisessä. Koska se on oikein tehty ja sillä tavalla autat muita.

#hihatkääritty Ehkä seuraavassa osassa: lempivaarani työvaate ja työkengät :)



 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Itseä parempien seurassa Leedsissä

Hius- ja kauneudenhoitolan työturvallisuutta edistävän projektin "First Things First" (FTF) käynnistyminen oli tämän blogin alkusysäys. Viime kuussa projekti sysäsi minut  ja muut partnerit Leedsiin, ja voi, kun me oltiin siellä niiin turvallisia, niin turvallisia! Mutta ensin lupaamani takkipäivitys! Tässä se on, kevään tuonut poninvärinen takkini. Vaatetusalalla oleva ystävä sanoi, että värin puolesta sen neitsytmatka kuuluikin tehdä  Britteihin, missä vaalea violetti on perinteisesti suosittu. Erikoinen väri ilahduttaa ja herättää huomiota. Kerran, kun olin asioilla tässä takissa, tuttu kuusivuotias kysyi että miksi olen lähtenyt kotoa kylpytakissa. (Tämä takki toimii!) FTF:ssä on yhteensä seitsemän partneria, mukaan lukien oma yritykseni Pikku Reata. Olenkin kovassa seurassa! Minua on yksi ja...Leeds City Collegessa on noin 26000 opiskelijaa ja henkilökuntaakin noin 2300. (On tullut sitten noudatettu sitä työssä kehittymisen

Vaaratekijä 1: Kaikki (spoiler alert)

(Varoitus: juonipaljastus ensimmäisessä kappaleessa.) Toiset ihmiset viitsivät lukea enemmän kuin yhden kappaleen, ja toiset taas eivät viitsi. Minusta olisi mukavaa että molemmat porukat saisivat saman tiedon, ja siksi ajattelin, että kerron kaiken olennaisen tästä tekstistä heti ensimmäisessä kappaleessa.  Se tulee nyt: minusta hius- ja kauneudenhoitoalan työturvallisuustilanteessa on pielessä jokseenkin kaikki, mikä nyt vaan voi pielessä olla. Eikä pelkästään työntekijän oman terveyden kannalta vaan joskus myös palvelun käyttäjänkin kannalta. No niin, siinä se oli, tämän jutun koukku. Jos kuulut ryhmään, joka ei ole lukutyyppiä, niin tosiaan tiedoksi, että draaman kaari oli tässä ja  nyt on sopiva aika vaihtaa sivua (kiitos kuitenkin!). Lukutoukkien kanssa jatketaan siis juttua (hyvä me!) ja käsitellään kaikenpielessäoloa, joka on minusta vain aavistuksen provosoivasti sanottu. Valitsin tämän viikon aiheeksi yleisen kaikenpielessäolon, koska viime aikoina on ollut Pari Keissiä